Tänne ei ole ollut tapanani kirjoittaa henkilökohtaisia jupinoita, mutta nyt on vain pakko tehdä poikkeus. En oikein aina jaksa ymmärtää tätä maailmanmenoa ja miksi ihmisten täytyy olla niin ilkeitä toisilleen. Minun on vaikea ymmärtää sellaista ihmistä, joka valehtelee toisen ihmisen sanomisia. Se on vain sellainen juttu, että sitä olisi äärimmäisen vaikea antaa anteeksi, tosin eipä ole anteeksipyyntöä kyllä näkynytkään. Jos ensin hoitaa toisen asioita vuosia ja sitten saa valehtelua kiitokseksi, niin kyllä se vetää mielen matalaksi. Ennen sitä jaksoi ihmisiin uskoa, eipä aina enää. Sen huomaan, että olen muuttunut kyyniseksi ja tämä on piirre, jota itsessäni inhoan. Olen huomannut, että ennen aina tunsin sääliä niitä kuolleita ihmisiä kohtaan, jotka ovat maanneet kuolleina kuukausia ilman, että omaiset ovat heitä kaivanneet. Nyt huomaan ajattelevani, että jos joku yksin kuolee, hän on varmaan ollut sukulaisilleen ilkeä eikä sen takia kukaan häneen pitänyt yhteyttä. Itselleni helpoin tapa on ollut poistaa tämä henkilö muististani kokonaan. Sen päätöksen tosin tein, että en enää koskaan ota hoitaakseni toisen asioita, vaikka tapahtumalla nyt ei sen kanssa mitään tekemistä ollutkaan, mutta eipähän ainakaan niin pahalta tuntuisi...