Jotenkin tuntuu, että jos jokin asia käsityöyrittäjyydessä tökkii, on tuo tukkuasiakkuus. Ensiksi nuo tukkukauppatiedot on kiven alla (suurimman osan tietoa noista tukuista olen saanut kysymällä toisilta käsityöyrittäjiltä). Sitten on tietenkin tämä Venäjänmeiniki: kun perustin www.craftnetshop.com in kysyin tietenkin ostomahdollisuuksia Suomesta askartelutukuista. No, tähän yhden suomalaisen yksityisten askartelukauppojen tukun toimitusjohtajan kommentti oli lähinnä, ettei häntä minun verkkokauppani kiinnosta. No täytyy olla varmaan tyytyväinen, että jos niin hyvin menee, ettei raha kelpaa. Jos jonain päivänä perustan ihan askartelukaupan jonnekin kadunkulmaan, niin varma on, että tästä tukusta en tilaa yhtään mitään. Amerikkalaisille se raha kelpaa. On hieno tunne, että pidetään kuin kukkaa kämmenellä kun silloin tällöin tilaat jotain. Kun Amerikkalaiselta yritykseltä kysyy, että voiko tilata, he ilmoittavat ehtonsa eli määrätyn summan millä pitää tilata ja sitten minimituotemäärän. Suomessa taas päästetään paskainen nauru, eikä edes esitetä ehtoja. No hienoa, että menee niin hyvin, että ei tilauksia tarvita. Kyllä se maine näinkin kiirii...